Kukkasia, kukkasia...

Eilen oli ystäväni hautajaiset. Ystäväni, joka usein seuraili korujeni tekoa. Istuimme iltaa ja paransimme maailmaa. Samalla väkersin jotain hopeasta; sormuksia, ketjuja ja jopa kummilusikan valmistumista hän oli välillä seuraamassa. Aika kului kuin siivillä ja aikaa vievät työvaiheet tuntuivat lyhyiltä eikä yhtään niin puuduttavilta mukavassa seurassa. 2,5 vuotta sitten ystäväni sairastui, enkä sen jälkeen ole tehnyt mitään suuritöisiä hopeakoruja. Rankkojen hoitojen vuoksi kyläilykerrat loppuivat ensin kokonaan ja sitten kun ne taas alkoivat, oli korujen teko viimeisenä mielessä. Yhdellä hopeakurssilla olin ja siellä oli mukavaa väkertää jotain seurassa. Työ jäi kuitenkin kesken ja sitä se on vieläkin. Yksin suurempien töiden tekeminen on vaan tylsää. Ja mitä kauemmin aikaa kuluu, sitä suuremmaksi kasvaa kynnys edes aloittaa.

Viime viikonloppuna olimme perheen kesken laivaristeilyllä, Helsingistä Tukholmaan. Merellä oli sen verran kova tuuli, että laiva keikkui kovasti. Pahin aika osui risteilyn molempina päivinä yöhön, joten makuulla olosta ei tullut mitään. En ollut vielä päättänyt minkälaisen kukkalaitteen hankin hautajaisiin, joten selasin nettiä ja mietin vaihtoehtoja, kun nukkuakaan en pystynyt. Pikkuhiljaa mielessäni varmistui se, että teen kukkavihon itse.

Heti alkuviikosta kiertelin kauppoja ja hankin tarvikeaineita kukkavihkoa varten. Alkuperäinen ajatus oli hankkia kukkalaitteen pohja, sellainen kahvallinen, ihan kukkakaupasta. Ollessani Ikeassa orkideaostoksilla huomasin bambuisen pannunalusen, joka sopi pohjaksi täydellisesti. On samalla ehkä ekologisempi vaihtoehto kuin muovinen kahva. Pannunaluseen kiinnitin rautalangoilla oasis-sienen, josta kukat saavat vettä. Tätä langoitusta tein keittiössäni, siinä missä aiemmin tein aina hopeatöitä. Tuoli, missä ystäväni tapasi istua, oli tyhjä. Silti minulla ei ollut yksinäinen olo. Ihan kuin minulla olisi ollut seuraa, vaikka olin yksin valveilla. Melkein pari tuntia siinä vierähti, rautalankoja väännellessä ja tuloksesta kuvia alla. Ei se mikään maailman kaunein ole, mutta ajaa asiansa. Sitä paitsi nuo rautalangat jäävät kukkasten alle piiloon ja ainoastaan pohja näkyy, jos katsoo kukkalaitteen alapuolelle.

Itse kukat hankin useammasta liikkeestä; orkideoita, ruusuja, peikonlehteä, peikonpähkinän oksia, murattia... Lisäksi hain pihaltani katajan oksia ja metsästä mustikanvarpuja. Alunperin tarkoitus oli hankkia myös kallaa, mutta en löytänyt sitä. Voi olla että se olisi ollut jo liikaa. Nytkin se oli jo siinä rajoilla ettei kukkalaitteesta tullut "sekametelisoppaa". Lisäsin mukaan vielä valkoisista puuhelmistä tehdyn sydämen sekä rusettinauhan. Kortinkin tein itse.

Itse kukkalaitteen kasaus kesti useamman tunnin. Pidin välillä tosin lyhyitä taukoja. Jos tätä ammatikseen tekisi, niin varmaan sujuisi moninkerroin nopeammin kuin tällaiselta ensikertalaiselta. Kukkalaitteen kasaus oli kuitenkin mukavaa, vaikka muutamaan otteeseen meinasi toivo mennä. Olo oli välillä, että en saa ikinä sitä oasis-sientä piiloon. Kun kukkalaite oli melkein valmis, tuli 4-vuotias tyttöni sanomaan minulle, että ystäväni varmasti pitäisi näistä kukista. Samaan henkäykseen hän jatkoi harmittelemalla, että ystäväni ei niitä kuitenkaan näe, koska on kuollut. Ehkä ystäväni katselee niitä pilven reunalta, totesin tytölleni. Hetken tyttöni mietti, katsoi ylöspäin ja sanoi katon olevan edessä... Lasten ajatuksenjuoksu on ihanan suoraviivaista. Välillä vaikka olisi kuinka allapäin, niin silti tuollaiset pohdinnan tulokset hymyilyttää.

Jos vastaani tulee jotain, mihin en pysty vaikuttamaan, on minun suunnattava energiani johonkin muuhun. Olen huomannut sen aiemminkin, mutta tämä kukkalaitteen teko on siitä erittäin klassinen esimerkki. Oli jotenkin terapeuttista saada purkaa suruaan johonkin. Uskon että ystäväni olisi arvostanut tuotostani. Uskon samoin että hän olisi halunnut minun esitteleväni sen täällä blogissani. Hän luki usein blogiani ja kertoi kirjoitusteni saavan hänet hyvälle tuulelle. Vaikka tällä kertaa kirjoitukseni ei hirveän ilosävytteinen ole, toivon että silti se innostaisi muitakin kokeilemaan ennakkoluulottomasti uusia asioita. Toivottavasti uusi vuosi tuo tulleessaan iloisempia asioita. Toivottavasti saisin taas edes jotain hopeatöitä tehtyä...

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Seinäkoriste

Tässä se suurempi projekti, joka oli käynnissä alkukeväästä lähtien. Ystäväni tilasi minulta seinäkoristeen tyttärensä seinälle. Muuton jäljiltä seinät olivat vielä liian paljaat ja tylsät. Siinä se meidän eteisaulan peilikaapin ovessa roikkui pidemmän aikaa puolivalmiina. Koska koristeen teossa kesti niin kauan, päätin antaa sen syntymäpäivälahjaksi. Joskus täytyy asettaa aikatavoitteita tai mikään ei valmistuisi... Tällä hetkellä luomus koristaa 9-vuotiaan tytön huoneen seinää :)

Seinäkoriste on solmittua verkkoa sarisilkkilangasta. Yksityiskohtina on enimmäkseen muovihelmiä, ettei painoa tule liikaa, mutta mukana on muutama lasihelmi ja metallihelmikin. Lisäilin mukaan vielä muutamia sulkia.

Lahja oli mieluinen ja kiinnitettiin heti seinään. Sattumalta päiväpeiton väri oli täysin sama kuin käyttämäni sarisilkkilanka. Seinäkoriste sopi huoneeseen siis täydellisesti :)

Kuvia kesältä

Tässä sekalainen postaus aiheista, mitä piti kesän aikana täällä kirjoitella. Sitten aika vain kului... Nyt pikakelaus osasta kesän tekemisistä :)

Tytöllä oli kesäkuussa synttärit ja siihen tuli pyöräytettyä kakku. Viime vuoden synttäreiksi tuli hankittua tuollainen kakkukoriste, joka on barbie-nuken yläosa. Vyötärön alapuolella on vain tikku, jonka avulla saa yläosan pysymään paikoillaan. Kakku on sitten barbien hame. Tyttö toivoi tänä vuonna keltaista hametta kakulle, ja sellaisen väristä marsipaania löytyi kaupasta valmiina. 

Isompaa askartelua tuli suoritettua terassilla. Hankimme vihdoin lasitetuksen terassille ja samalla tuli vähän sisustettua terassia uusiksi. Terassi on aika kapea, joten sopivaa pöytää ei löytynyt suoraan kaupasta. Päätin siis ottaa projektiksi pöydän teon...

Kuten kuvasta näkyy, pöytä on suhteellisen vankka. Tuuli ei sitä ainakaan heti veisi... :) Jalat on tehty ns. kakkos-nelosesta ja pöytäpinnan kehikko vieläkin leveämmästä puusta. Kannessa on vielä Ikeasta ostettu musta lasilevy, joka on yksinään tarkoitettu pöytälevyksi. Jalat ovat irti kansilevystä niin, että jalkoja voi "pyöräyttää" 90 astetta kyljelleen niin että pöytä on matalampi. Silloin pöytä toimisi sohvapöytänä. Voi olla tosin, että matalempana sitä ei tule käytettyä. Tuoleiksi hankin mustat polyrottinkituolit. Niiden lisäksi aiemmin hankin 2 polyrottinkinojatuolia. Kesäisin ne ovat etupihalla, mutta talvisin pidän niitä takaterassilla suojassa säältä. Siksi ajattelin, että sohvapöytäkorkeudesta voisi olla hyötyä. Saa nähdä sitten...

Yhdet korviksetkin on tullut tehtyä tässä kesän aikana.

Korvakorut nro 22

Kesällä tuli käytyä iltatorilla korumyynnin merkeissä. Aiemmin olin tehnyt vastaavat korvakorut kuparista ja joku kyselikin, että olisikohan vastaavia hopean värisinä. Sellaiset sitten teinkin ja aika hienosti tuo turkoosi väri sopii hopeankin kanssa.

Sain valmiiksi muutama päivä sitten yhden projektin, josta laitan kuvia pian. Täytyy vain purkaa kuvat kamerasta. Miksi se tuntuukin olevan aina niin hankala homma...

Minecraft pipo!

Vähän muuta käsityötä välillä. Näin kylmien säiden tullessa tulee tarve pipoille. Poikani pitää Minecraft pelistä ja ajattelin tehdä tunnelmaan sopivan pipon. Pipossa on pelin creeper hahmon kasvot ja muutenkin hahmon värimaailmaa. Pojalla oli ennestään saman tyylinen täysmusta pipo. Lunttasin siitä hieman vinkkiä, miten tuo lippa tehdään. Kesken pipon teon, mallipipo katosi markkinareissulla. Loppupipo pitikin sitten tehdä kiireessä ilman mallia. Loppujen lopuksi pipon tekoon meni 4 päivää ja sain kuin sainkin sen valmiiksi kouluun maanantaiksi hävinneen tilalle.

Creeperin kasvoista tuli suunniteltua isompi joten jouduin ottamaan sen mukaan kavennuksiin, mutta ihan hyvä siitä silti tuli. Niskapuolelle tuli vielä pojan nimi mustalla langalla kuvioituna. Koska pipossa on käytetty useampaa väriä, niin taustapuolella on aika paljon langanpätkiä ja lankajuoksuja. Pipo on siis vuorattu trikookankaalla.

Piposta tuli mukavan värikäs ja mieleinen. Toivottavasti pysyy paremmin tallessa kuin edellinen pipo... :)

Helmiplaneettaa ym.

Pitkästä aikaa taas tulee tänne jotain lisäiltyä. Kesä on ollut kiireinen ja moneen otteeseen on pitänyt kirjoitella kuulumisia. Olen saanut monia korujakin tehtyä, mutta jotenkin se valokuvaaminen on niin hankalaa. Kesällä kyllä saa valoisassa hienoja kuvia, mutta jotenkin on vaan laiskottanut. Nyt osa koruista on mennyt jo uusille omistajille, joten kuvia ei edes enää saa...

Kesällä tuli käytyä useaan otteeseen iltatorilla. Muutaman kerran jouduin kantamaan pöytiä ym tarvikkeita monen sadan metrin päästä torille. Päässä alkoi kehkeytymään jonkinlaista ideaa nokkakärryjen ja pöydän yhdistelmästä... Sellaista ei tosin taida olla markkinoilla valmiina ja jos olisi, hinta olisi varmasti suolainen. Koirien trimmauspöytä pyörillä olisi myös aika hyvä ratkaisu. Tosin pöytä pitäisi olla hieman isompi. Saa nähdä saanko askarreltua jotain. Tässä on aika paljon aikaa ensi kesään, joten kiirettä toteutuksessa ei ole.

Ennen lisäprojekteja onkin aika paljon tekemistä muilla rintamilla. Keittiön kalusteisiin tai itse asiassa ruokapöytään meni lopullisesti hermo, kun AAA-paristo oli päättänyt tyhjentää sisuksensa pöydän pinnalle. En heti huomannut sitä (oiskohan pöytä ollut liian täynnä kaikenlaista "tuiki tarpeellista") ja pariston myrkyt liuottivat lakkapintaan ruman jäljen. Siis itse asiassa siitä kohtaa koko lakkapinta oli hävinnyt ja pariston sisus oli tummentanut itse puuta. Olihan pöydän pinta muutenkin jo kärsinyt, mutta tuo oli tosiaan se viimeinen niitti mikä sai minut pöytäostoksille. Aikaisempi ruokailuryhmän väri oli pyökki ja jotenkin keittiö kaipaisi raitista ilmettä. Päätin siis hankkia valkoisen pöydän. Aiemmat tuolit olivat nyt siis väärän värisiä. Pintakin niissä on kulunut, mutta muuten olen tykännyt niistä kovasti. Siispä päätin alkaa askartelemaan taas lisää... Valkokuultolakkaus on siis haaveissa ja yksi tuoli jo käsiteltykin ja toinen työn alla. Kaikkein inhottavin osuus on hionta ja sitä ei voi tehdä sisällä. Päivät käyvät viileämmiksi ja illat pimeämmiksi. Saa nähdä miten kauan kestää että kaikki 8 tuolia on maalattu... Aiempi tuolien kangasosan päällystyskin on vielä kesken. Huoh...

Mutta sitten vähän koruasiaa. Viikonloppuna kävin Helmiplaneetta-messuilla. Tuli kierrettyä alue useampaan otteeseen läpi ja joka kerta löytyi jotain uutta. Tässä jonkin aikaa on ollut korunteko hieman alavireessä, mutta nyt taas sai monta ideaa ja intoa kokeilla jotain uutta. Anteeksi, postauksen kuvat on otettu vain kännykällä, joten laadussa olisi parantamisen varaa... Tässä kuitenkin kuvaa ostoksista.

Tuossa keskellä alhaalla nuo mustat ja punaiset nauharinkulat ovat organzanauhasta ja puuvillanauhasta koostuvia kaulanauhoja. Niissä on valmiina lukko ja jatkoketjukin. Keskellä on Helmiliinalta hankittua sarisilkkilankaa. Viime helmiplaneetta-messuilla tuli hankittua yksi vyyhti tuota lankaa ja aloitin siitä kutomaan kaulaliinaa. Lanka loppui puolivälissä ja onneksi samaa väriä oli vielä valikoimissa, niin saan huivin valmiiksi. :) Lanka on ihanan pehmeää ja eläväistä. Samanlaista huivia ei heti tule vastaan. Helmiplaneetan kanssa on samassa tilassa oli myös leimailutaivas-messut. Itse en edes uskalla laajentaa harrastusta korttien tekoon, mutta 6 arkkia tuollaista kuviopaperia tarttui mukaan. Kortteja noista ei ole tulossa (ainakaan ensisijaisesti), vaan tarkoitus olisi tehdä riipuksia liimaamalla kuviopaperia riipuspohjaan. Sää nähdä sitten mitä lopuilla papereilla teen, vai tuleeko hankittua lisää riipuspohjia.

Yhden korun sain jo valmiiksikin. Lukko ja nahkanauha on myös Helmiliinalta. Kuva on hieman huono ja koru heijastaa salamavaloa, mutta kyllä tuosta käsityksen saa. Tästä tuli saman tien lempikoruni :)

Tässä vielä muutama kuva messuilta. Kuvat tosin on otettu ihan viime hetkiltä, jolloin ei porukkaa enää paljon ollut. Toisena on kuva Zirkonellan upeista kynsilakkakoruista. Tämä kuva ei todellakaan anna oikeaa käsitystä niistä. Todellisuudessa olivan paljon värikkäämpiä!

Sitten vaan odottelemaan seuraavaa Helmiplaneettaa. Siihen mennessä olen toivottavasti saanut tuolit maalattua ja edes osan nyt ostamista korutarvikkeista toteutettua koruiksi asti. :)

Terveisiä Virosta

Olimme tällä viikolla Viron risteilyllä ja kiinnostavimmat tuliaiset tarttuivat mukaan Lohjan ABC:n yhteydessä olevasta putiikista. Kyseessä on koruständit.

Bongasin ständit jo menomatkalla, kun pysähdyimme syömään, mutta ostin ne vasta paluumatkalla. Niitä oli kaupassa sen verran etten uskonut niiden loppuvan vuorokaudessa... :)

Punaisella sametilla varustetut ständit olisivat olleet myös kivan näköiset, mutta nuo mätsää paremmin yhteen niiden aiempien ständieni kanssa. Noissa kelpaa kotonakin laittaa koruja esille.

Sain vihdoinkin kuvattua Helmijameilla tekemäni kynsilakkakorun. Alustana toimii uusi koruständi.

Tilasin netin kautta työkaluja lisää, joten kait pian alkaa tulla taas koruista kuvia. Hopeakurssilla aloittamani riipuskin on vielä kesken. Jotenkin se aika vaan kuluu... Uusien työkalujen avulla pääsen sitä jatkamaan, kunhan aikaa olisi. Lapsiperheessä siivoaminen on loputonta urakkaa. Pitäisi taas käydä kaikki kaapit läpi ja laittaa pois kaikki liian pienet lastenvaatteet ym tarpeettomat tavarat ja lelut. Ajatuksena olisi tehdä vaatehuoneelle pienimuotoinen remontti ja järjestää sinne paremmat hyllytilat. Jospa saisi osan romuista piilotettua sinne... :) Vaikka aikaa kuluttaisi siivoamiseen kuinka paljon tahansa, se ei tunnu näkyvän kodissa mitenkään. Kaikki on silti "hyrskyn myrskyn". No ehkä toisaalta, jos joskus jättää siivoomatta koruilun takia, ei sitäkään tästä sekasotkusta sen enempää huomaisi...

Ebony and Ivory

Blogiteksti tulee viikon myöhässä, koska en saanut tuotoksia kuvattua. Olin viikko sitten Helmijameissa ja siellä oli haastetehtävänä tehdä ystävyyteen liittyvä koru.

Ebony And Ivory Live Together In Perfect Harmony

Kyseessä on siis avainkoru, jossa on eebenpuuhelmiä ja luuhelmiä pujotettuna hamppulankaan. Norsunluuta nuo eivät sentään ole... :) Koru tulee kuvaamisen jälkeen heti käyttöön tai oikeastaan vasta maanantaina. Joudun töissä käyttämään henkilökorttia ja roikotan sitä kaulassa samassa nauhassa avaimen kanssa. Jokin aika sitten töissä muutimme rakennuksesta toiseen. Nykyään joudun kulkemaan usein ikkunattomasta teräsovesta, jonka avainlukija tuntuu välillä aina pätkivän. Nykyinen avainnauhani on aika lyhyt malliltaan ja joudun kumartumaan että saan avaimen lukijaan. Tällä viikolla tuli taas läheltä piti tilanne, kun yritin ovea toistuvasti avata ja samalla ovesta tulikin vastaantulija. Refleksit ovat pikku hiljaa harjaantuneet ja hyppäsin taaksepäin ennen kuin ovi ehti iskeytyä ohimooni. Molempien ilmeet olivat varmaan näkemisen arvoiset! Tämä uusi kaulanauha on huomattavasti pidempi kuin edellinen yksilö ja ehkä tällaiset refleksien harjoitusepisodit vähenisivät...

Helmijameilla opettelimme turkkilaista helmivirkkausta. Virkkaus lähti mukavasti liikkeelle, mutta aika ei vaan riittänyt kaikkeen. Sain vasta eilen rannekorun valmiiksi.

Varastoista ei löytynyt mustaa lukon vastakappeletta, joten käytin tuollaista isompaa ovaalia linkkiä. Ehkä sen vielä vaihdan, mutta toisaalta tuokin näyttää ihan mukavalta...

Muutama blogipäivitys tulee tässä piakkoin lisää, sillä unohdin kuvata Helmijameilla tekemäni kynsilakkariipuksen. Olen pitkään miettinytkin, että sellaista pitäisi kokeilla ja nyt siihen tarjoutui tilaisuus. Olihan se mukavaa touhua ja riipuksestakin tuli ihan hieno, mutta ei ihan "mun juttu". Kiva kun pääsee kokeilemaan kaikenlaista uutta! Tänään olin hopeakurssilla, jossa sain aloitettua hopeariipuksen tekoa. Kuvaa laitan siitäkin tulemaan heti kun saan sen valmiiksi.