Pitkästä aikaa

Kevät ja alkukesä on ollut aika kiireistä aikaa. Koruilu on jäänyt aika vähälle. Kaikkea muuta on kyllä tullut touhuttua ja niistä muutama kuva. On mulla muutama korukuvakin, ettei postauksesta ihan koruton tule... :)

Tosiaan kiirettä on pitänyt. Molemmilla lapsillani oli synttärit ja niitä järjestäessä aikaa on mennyt. Pojalla oli erikseen vielä kaverisynttärit, joten niihin oli tuplahomma. Tytöllä oli nuorempana vaan yhdet juhlat, joihin oli kutsuttu kaikki kummit ja mummit. Sen verran aikaväliä synttäreillä oli, että muksut oli ehtineet sekoittaa kämppää, joten siivottavaakin oli mukavasti. Nyt eroa oli muutama kuukausi, mutta viikossakin meillä saa kaaoksen aikaiseksi. Siivousten takia kaikki koruvälineet olivat siirretty piiloon. Osaa en ole vieläkään löytänyt.

Tytöllä on tällä hetkellä prinsessavaihe menossa, joten päätin tehdä barbiekakun. Hankin kakkua varten koristeeksi tarkoitetun kakkunuken/nukketikun. Se on siis puolikas barbie, joka on poikki vyötäröstä. Jalkojen tilalla on vain tikku, joka pitää yläosan paikoillaan. Itse kakku on sitten barbien hame. Hankin erillisen kakkukoristeen, enkä käyttänyt oikeaa barbie nukkea, koska en halunnut että kakkua leikatessa tulisi vastaan jalkoja...

Kun kyseinen kakkunukke tuli postissa, tyttö olisi heti halunnut sen leluksi. Ostin sitten synttärilahjaksi hänelle kokonaisen barbien, ettei reppana joudu puolikkaalla leikkimään. Synttäreiden jälkeen olikin sitten työn alla aika monta nukenvaatetta. Kuvassa barbien päällä on alkuperäinen mekko, muut itsetehtyjä.

Kevään mittaan itselläni on ollut jonkinlaista tuunausprojektia menossa. Ehkä kevät tuo mukanaan jonkinlaisen uudistusvimman... Olen jotenkin tykästynyt Wallilan Kelohonka kankaaseen. Yhden rahin sillä jo aiemmin päällystin ja nyt otin projektiksi keittiön tuolit. Nitojalla homma hoituisi vajaassa 10 minuutissa tuolia kohden, mutta päätinkin tehdä hieman haastavamman version. Syy miksi alun perin lähdin tuoleja päällystämään oli se, että ne likastuvat lapsiperheessä todella nopeasti. Halusin tehdä päälliset jotka voisi helposti irroittaa ja heittää pesukoneeseen. Voi olla että ennen kuin saan viimeisen valmiiksi, niin ekat ovat olleet jo pesukoneessa. Huoh, niitä tuoleja on 8 kappaletta ja vasta muutama päällystetty. Se on vaan niin tylsää, kun joutuu toistamaan identtistä hommaa niin monta kertaa. Olen jo aiemminkin todennut, että minusta ei olisi liukuhihnahommiin!

Ennen ja jälkeen

On tässä ehtinyt lomaillakin. Tuli tehtyä viikon loma Kyprokselle koko perheen voimin. En aiemmin siellä ole ollutkaan, mutta uudestaan voisin kyllä mennä. Viikko meni nopeasti ja kiire töissä taas jatkui. Onneksi kesäloman alkuun on vajaa viikko ja saa taas ottaa vähän rennommin. Vaikka yleensä näin kesäloman alla alkaa helpottaa kiire töissä, niin nyt ei kyllä ole siltä tuntunut. Olen tässä muutaman viikon aikana joutunut omien töiden ohella olemaan kesälomasijaisena muutamalle muulle työkaverille. Vaikka kaikkien hommat ovat kesäksi vähän hiljentyneetkin, niin yhteensä niissä on aika paljon tekemistä. Toivottavasti tämä viimeinen viikko olisi hieman rennompi, ettei eka lomaviikko menisi toipuessa.

Työkiireiden ja muiden projektien lisäksi ehkä suurin koruilun innostusta vähentävä asia oli veroilmoituksen teko. Viime vuosi oli ensimmäinen vuosi kun pyysin koruistani jotain tekopalkkaa. Aiemmin olin tehnyt pääasiassa koruja lahjaksi ja itselle. Taisin 2 rannekorua tehdä tilauksesta, mutta nekin raaka-aineiden hinnalla. Viime vuoden kohdallakaan ei tosiaan ollut kyse suuresta voitosta, mutta ainakin sain osan koruilun kustannuksista katettua. Mutta tosiaan tuo korujen raaka-aineiden kustannusten laskeminen tappaa luovuuden. Jälkikäteen sitä on aivan järkyttävää tehdä. Olin viime vuodesta laittanut suurimmasta osasta vain myyntihinnan ylös. Hopeakoruista olin laittanut tarkkaan kustannuksetkin, mutta muista koruista oli vain arvioita. Sitten vaan keräämään kuittinipusta yksittäisten korunosien hintoja. Todella tylsää hommaa! Nyt olenkin merkannut exceltaulukkoon suoraan tilauksen jälkeen mitä tuli ostettua, kuinka paljon, millä hinnalla (myös yksittäisen osan hinta mahdollinen postikulun osuus lisättynä) ja kuitin numero. Sitten kun teen korun, on helpompi toiseen taulukkoon vaan listata mitä osia käytti ja niiden kokonaiskustannus. Sitten kolmanteen taulukkoon listaa mitä on myyty ja millä hinnalla. Kun tätä tekee koko vuoden aikana systemaattisesti, on ensi vuonna sitten helpompi tehdä veroilmoitus. Se vaan että tämä tosiaan luovuuden kannalta ei ole kovin mukavaa. Se on siis tainnut olla suurin syy tähän lomaan koruilusta. Ehkä se alkaa tässä sujua. Parasta olisi, sillä jonkinlainen verkkokauppa siintää haaveissa...

Nyt taas kesällä on mahdollisuus käydä torilla myymässä koruja. Kerran jo ehdinkin siellä käymään. Kunhan lomat alkaa, tarkoitus olisi käydä useammankin kerran. Vanha koruständi (kaulakoruille sopiva) on vielä hyvässä hapessa, joten se tulee mukaan. Tarkoitus olisi tehdä rannekoruille ja korvakoruille myös jotain. Tänään kävin ostamassa jo mustaa samettia verhoiluun. Siitä kuvia myöhemmin, kunhan saan sen valmiiksi...

Nyt kuitenkin muutama korukuva. Ensiksi korvakorut, jotka katkaisivat noin neljän kuukauden koruttoman kauden. Korvakorut ovat 101 haasteen nro 17. Ja tosiaan, sulkiahan siinä...

Korvakorut nro 17

Sitten rannekoru kuparista. Kupari oli variltään ruskeampaa kuin yksikään varastossa oleva lukkoni. Siksi tein lukon itse. Kivinä 6mm mustaa onyxia ja 8mm punaista sardonyxia.

Oho, tulipa pitkä teksti. Sitä se teettää kun on hiljaa useamman kuukauden. Ehkä jatkossa taas hieman useammin jotain tekstiä...